Isännän tittelin kehitys
Kaiken alku
Vuonna 1991 perustetaan isännän toimi, kun todetaan ettei homma muuten suju sen kummemmin kuin muillakaan alayhdistyksillä. No, ei se suju vieläkään.
Kädenväännön kehitys
Seuraavaan vuoden vaalikokouksessa nostetaan esille kysymys, ettei ORC:n tyyliin sovi "pelkkä" isäntä. Samalla myös muita titteleitä paranneltiin. Vaalikokouksessa äänestettiin Juomanlaskijan ja Fixerin välillä ja Juomanlaskija sai suuremman suosion.
Perinteen perustat
1993 vaalikokous totesi, että toimihenkilölistalla tarvitsisi tehdä puhdistuksia. Siispä ei kun toimeen, ja mahtavalla äänivyöryllä Trokari voitti jo perinteeksi muodostuvan Juomanlaskija vs. Fixeri äänestyksen.
Peruselementiksi tuleminen
1994 vaalikokousta ei olisi enää voitu ajatellakkaan ilman perinteistä Trokari vs. Fixeri äänestystä. Joskin tällä kertaa fixseriä ei kukaan edes esittänyt titteliksi. Ehdotuksia tuli lukuisia, ja vaalitapakin kyseenalaistettiin joidenkin epäilyttävien ainesten taholta. Lopputuloksena suoritettiin avoin käsiennostoäänestys, jonka tulos julistettiin salaiseksi vuodenvaihteeseen asti. Tulos julistettiin vuodenvaihteessa ja vuoden 1995 Soppakanuuna vastasi sopan, ja muidenkin liemien, riittävyydestä ORC:n tilaisuuksissa.
Kiinteämmälle linjalle?
Edellisvuoden mallin todettin olleen erinomainen tästä erittäin tärkeästä henkilöasiasta äänestettäessä. Taasen kerran titteliehdotuksia tuli edellisvuosien suosikeista lähtien, ja uusina mukaan mm. purkinavaaja. Tähän lienee osasyyllisenä Kunniarvoisan Soppakanuunan taipumus järjestää muutakin kuin juotavaa... No, perinteitä vaalittiin taasen avoimella käsiennostoäänestyksellä, jonka tulos julistettiin salaiseksi, ja uudenvuodenyönä 95-96 juhlistettiin Juomanahtaajan astumista virkisteiden toimitukseen.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä?
Vuodeksi 97 vaihtui isännän toimen suorittaja. Ja tottakai myös tittelistä äänestettiin. Yllättäen äänestyksessä päädyttiin tasatulokseen, vaikka käytettiin sekä miinus- että plusääniä. Joten puheenjohtajan (, josta oli tuleva seuraavan vuoden isäntä) ääni ratkaisi tulokseksi "kahkon".
Tölkit ja lekat, riviin sty!
Lähestyttäessä vuotta 98 piti jälleen saada isännälle titteli ja äänestykseen ajauditiin täälikin kertaa. Tosin muotona oli tylsähkö kättennosto äänestys. Jopa trokaria ehdotettiin mutta suositumpi oli frööken, joka sekään ei pärjäänyt suunnattomat äänimassat taakseen saaneelle "ORC:n paramilitaristisiiven vääpelille".
Täydellinen farssi
Vuosituhannen vaihteen kaaosta enteillen perinteisen traditionaalisesta äänestyksestä muodostui normaaliakin sekavampi. Lukuisten keskustelunavausten ja äänestysten jälkeen titteliksi vuodelle 1999 päätyi sopivasti "Farssi". Äänestystavasta johtuen ei ole varmaa kannattiko sitä kukaan. Koska tittelin vaihto oli raskas prosessi päädyttiin itse viranörkki pitämään entisenä.
Forkkaamalla kansalle ruokaa
Juhlistaakseen pyöreitä vuosia niin yhdistyksen iässä kuin vuosiluvussakin päätti vaalikokous ettei yksi isäntä kesää tee vaan tarvitaan toimikunta. Toimikunta nimettiin perinteikkäästi "Isännän virastoksi" ja siihen nimitettiin kaksi jäsentä. Läsnä olevaa isäntää päätettiin kutsuttavan "vääräksi kädeksi" ja poissa olevaa "oikeaksi kädeksi". Toiminimikkeistä päätettiin örkkien keskuudessa harvinaisen demokraattisesti käyttäen valitsijamiesvaalia. Valitsijamiehiä valittiin kokonaista kolme kappaletta. Valitsijamiehet täyttivät lupauksensa yli 30% varmuudella. Vaalilihapiirakoiden vaikutuksesta ja mediapelistä riitti keskustelua useiden kuukausien ajaksi.
Kukkasia kansalle ja lastalla CcH:ta
Hieman epäselvien tapahtumien jälkeen vuoden 2001 isännän titteliksi tuli 'Kukkaislasta'. Alunperin ehdotus oli 'Kukkaislapsi', mutta jostain sairaasta (tai edes hieman epäterveellisestä) syystä kokous päätti titteliksi ensimmäisen. Kokous myös jossain määrin yhteenääneen totesi, että isännälle pitänee hankkia kirkkaan värinen lasta, jossa on kukkia. Tarkoituksena oli, että isäntä pitäisi tätä arvomerkkiään aina päällä, kun oli isännän tehtäviään hoitamassa. Pelolla odotamme näemmekö ikinä tätä hämmentää spektaakkeli isännän kaulasta roikkumassa.
Jawohl, Herr Jägermeister
Vuoden 2002 isännäksi oli jälleen hankittu uutta verta, mutta tittelistä ei poloiselle oltu etukäteen mainittu. Erinäisten suhteellisen normaalien ehdotusten jälkeen vaalitavastakaan ei (ihmeellistä kyllä) saatu aikaiseksi epäselvyyttä, valittiin vuoden 2002 isännän titteliksi sopivan mahtipontisen oloinen 'Jägermeister', jonka kirjoitusasusta keskustelua riittikin (ja riittää varmasti vieläkin, kunhan nuo pilkun.. nyplääjät tämän jutun lukevat :)
Titteli on, apuri myös, vain isäntä puuttuu
Tämä yhdistysdemokratian kukkanen eli ORC:n isännän tittelin valinta vuonna 2003 oli demokratian riemukulun ehdoton plöräys --- sitten USA:n presidentin vaalien 2001. Titteliksi (ehdokkaita viisi eri) valittiin "Traditionaalinen trokari", mutta äänestys se vasta olikin hieno.
Alkuun ehdotettiin tuota USA:n menetelmää eli ääniä saa muuttaa, jos käpöttelee äänestyskoppiin, joka sijaitsee Keilaniemessä --- ehdotus vedettiin myöhemmin pois. Perinteinen seisomaannousuäänestyskin tuli ehdotetuksi, mutta sitten repesi: Ehdotettiin, että titteleille päätettäisiin edustajat, jotka pelaisivat AH:n klassikkoa Advanced Civilizationia ja pelin voittojärjestyksestä saisi lisä-ääniä itse titteliäänestykseen --- AdvCiv pelaaminen vie tunnetusti noin 8-12 tuntia. Lopulta ehdotettiin myöhemmin voittanutta äänestystapaa: Diktatuurista äänestysmenetelmää, jossa DI Sauli Samila päättäisi tittelin! --- kolminkertainen Hurraa-huuto yhdistys demokratialle!
Titteliksi päätettiin täten DI Sauli Samilan päätöksellä "Traditionaalinen trokari". ORCH2k3 1. kokouksessaa 10.1.2003 totesi, ettei ORC:n isännän ole halukkaita, tosin "Traditionaalisen trokarin apuriksi" on vapaaehtoinen. Vähän niinkuin Lepakkomies ja Robin --- ilman Lepakkomiestä.
Päivitetty 12.1.2003